Sukellusseura Simppu ry

Diversnight 5.11.2022 (5.11.2022)
Sukellusseura Simppu r.y.:n Diversnight-tapahtumaa vietettiin perinteiseen tapaan Nummijärvellä hienoissa puitteissa reilun 20 hengen voimin. Saunomisen, uimisen, grillauksen, syömisen ja pelien pelailujen ohessa vedessäkin muisti käydä tänä vuonna 11 sukeltajaa. 😀 

Nummijärven pelastusharjoitus (25.9.2022)
Sunnuntaina 25.9.2022 Nummijärvellä pidettiin pelastusharjoitus.
Harjoitukseen kuului sukeltajan nostaminen pintaan 5 metrin syvyydestä, kuljetus rantaan ja PPE (lisähapella jos oli DAN kurssi käytynä). Suoritus tehtiin yhtenä kokonaisuutena, jotta sai todellisen kuvan miten raskasta sukellusparin pelastaminen voi olla.
Harjoitukseen osallistui M1 ja M2 cross-over kouluttajakurssien oppilaita, jotka kokivat harjoitteen erittäin hyödylliseksi:
”Tämän tyyppisestä pelastusharjoituksesta olisi hyvä luoda vaikka joka vuotinen perinne. Näin tärkeää taitoa tulisi harjoiteltula lähempänä todellista avovesi olosuhdetta. Useimmiten treenataan pelastamista hallissa ja elvytystä kurssin yhteydessä Pumpulla?”
”Olihan se kova suoritus ja hyvää kertausta olla vuorotellen kaikissa rooleissa: tajuton sukeltaja, pelastaja, avustaja, sukellusvanhin, pintapelastaja. Mukava ja aika rankkakin iltapäivä hyvässä seurassa tärkeän asian äärellä. Kiitos kaikille osallistujille ja seuralle järjestelyistä.”

Kun Agonuksen kone sammuu ja sähköpalon haju alkaa leijua konetilasta – kymmenen Leidiä tuuliajolla (12.8.2022)
Leidies Only 2022 käynnistyi perjantai-iltana. Kymmenen naista merellä matkasi kohti kaikkien aikojen Utön reissua. Keli oli tyyntymässä viikonlopuksi ja suunnitelmana oli yhden yöpysähdyksen taktiikalla suunnata lauantaiaamuna suoraan Parkille tekemään sukellus tai kaksi. Utöstä oli varattu laiturin kylkeä lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi, ja Utön saareen tutustumiseksi. Täysikuu oli nousemassa ja Perceidien tähdenlentoja odoteltiin. Cavaa oli valmiina jäähtymässä, jotta perillepäästyä nostettaisiin perinteiden mukaisesti ”Malja Naisille!”
Kone käytiin läpi, kuten aina. Öljyt ja jäähdytysnesteet ok. Merivesisuodatin kupli iloisesti. Retu oli tilannut polttoainetta ja mittari näytti liki täyttä tankkia. Kaikki näytti hyvältä. ”Keppihelvetti” ohitettiin koulutuksellisissa merkeissä, samoin vapaille vesille päästyä mittarit käytiin läpi – laturi lataa 26V ja koneen lämmöt ok.
Noin puolivälissä Kasnäs-Vänö välillä, Stora Lederglobbenin pohjoispuolella syväväylällä kuin salama kirkkaalta taivaalta kone sammahti, ja häly alkoi huutamaan. Mitä ihmettä tapahtuu? Varoitusvaloista paloi vähintään akun ja öljynpaineen varoitusvalo, ja alarivissäkin ehkä joku… hälyn huudon sammuttamiseksi virta sammutettiin. ”Mikäs tälle nyt tuli?”
Ympärillä ei näkynyt muita veneitä. Syvyyttä oli yli 50 metriä. Tuuli 4-5 m lännestä ja emme voineet todeta kuin olevamme tuuliajolla kohti itää. Kipparin arvio oli, että valuisimme väylän pohjoispuolelle. Ja että olemme keskellä merenselkää, ja lähimmälle matalalle tai kareille on matkaa. Ihan välitöntä vaaraa ei ollut havaittavissa. 
Lähdimme alas tutkimaan tilannetta. Pientä siniharmaata savua leijaili peräkajuutassa. Savun lähdettä ei kuitenkaan näkynyt. Jos konetilassa olisi palonalku, se voisi leimahtaa, joten kippari kielsi avaamassa konetilan luukkua. Aloitetaan ensiksi tutkimalla merivesisuodatin, oliko jäähdytysnesteen kierto kuitenkin tukkeutunut. Suodattimen kansi oli niin tiukassa, että kannen avaamiseen tarvittiin monta naista ja konstia – lopulta tarvittiin se periksi antamattomin nainen ja keittiön pöydällä oleva nihkeä pöydän liukueste, joka antoi riittävän pidon ja kansi lopulta avautui. Kirkasta ja tyhjää. Samassa kone hörähti uudelleen käyntiin… mitä ihmettä? ”Älkää käynnistäkö konetta!” Vastaus ylhäältä oli: ”Ei täällä kukaan käynnistä konetta, se käynnistyi itsestään!” No aina hullumpaa. Ilmeisesti meillä on sähkövika, eikä impellerin kimppuun tarvitsekaan käydä. Se kun olisi ollut listalla tulossa tsekattavaksi… ja kuuluisi listalle merellä itsehoidettavissa olevia ongelmia…

Oskarin tuulinen reissu (7.8.2022)
Jo reissuviikon alussa alkoi käydä selväksi, että hylkykohteiden osalta tuleva viikonloppu tulisi olemaan haasteellinen – tai jopa mahdoton. Perjantaina lukemat ja ennusteet olivatkin tylyjä; tuuli etelän ja lounaan puolelta 9-10 m/s ja aallonkorkeus Suomenlahdella metrin luokkaa, josta sitten lauantaiksi luvattiin vielä lisää hönkää pesään; tuuli 11-14 m/s (puuskissa jopa yli 20 m/s) ja aallonkorkeus lähes 2 m lounaasta.
No, tällaiset pikkuasiat eivät haittaa sukelluskärpäsen puremia ja kun kaikki 9 matkaan lähtijää oli Agonuksella startattiin klo 19 tienoissa vesitankkauksen jälkeen kohti Öröta. Keli oli vasta nousemassa, joten päätimme samalla piipahtaa Schillerille tutkailemaan tilannetta. Vaikka tuuli jo vinkuikin melkoisesti antoi Schillersgrundet vielä riittävästi suojaa pikaiselle perjantai-illan sukellukselle, jonka jälkeen suunnattiin yöksi tuttuun ja turvalliseen Örön betoniin grillailemaan ja saunomaan.
Lauantai-aamuna sitten rauhaisa heräily ja aamiainen, jonka jälkeen ihmeteltiin laituria vastapäätä olevan pikkusaaren rantapusikossa savuavaa maastopaloa. Tämä tuntui oudolta koska osan yötä satoi kaatamalla, eikä kukaan huomannut että olisi salamoinutkaan. Ensin ajattelimme, että saarella ehkä kulotetaan tarkoituksella, mutta kun ketään ei kiikaroimalla näkynyt teimme asiasta ilmoituksen ja jonkun ajan päästä paikalle saapuikin pari vilkkuvenettä asiaa hoitelemaan. Itse suuntasimme Bärsskärenin koilisreunalle tuulen suojaan biodyykkailemaan, lounastamaan ja pohtimaan seuraavaa siirtoa.
Koska tuuli oli kääntynyt enemmän länteen päätimme suunnata Gallbyskärs uddenin itäreunalla olevalle jyrkänteelle, jossa ajattelimme väliin jäävien pikkusaarten ja luotojen antavan riittävästi suojaa sukellusten ajan. Meno oli melko heiluvaista, koska osa matkaa oli avointa etelästä tulevalle aallokolle, eikä aiottu sukelluskohdekaan loppujen lopuksi osoittautunut riittävän suojaiseksi, joten plan B ja luoteeseen Skogskäretin koiliskulmalle, jossa merikortin käyrät näyttivät mukavaa rinnettä. Eka ryhmä kävi toteamassa paikan olevan varsin OK biodyykkikohde, mutta kelin alkaessa taas entistä enemmän nousta ja aluksen keinunnan kasvaessa päätimme niin sanotusti hyvän sään aikana nostaa ankkurin ja kiertää pohjoisen kautta saarten suojassa takaisin betoniin suojaan.
Matkalla ihmettelimme kompuran suunnalta aina välillä kuuluvia ylimääräisiä kirskahduksia aluksen keinahtaessa oikealle ja kalustovastaavan kanssa pidetyn puhelinpalaverin jälkeen lisäsimme rantautumisen jälkeen hydrauliikkaan öljyä. Ilta menikin sitten tutuissa merkeissä betonissa yösukelluksen, saarikierroksen, saunan ja grillailun merkeissä.