Jo reissuviikon alussa alkoi käydä selväksi, että hylkykohteiden osalta tuleva viikonloppu tulisi olemaan haasteellinen – tai jopa mahdoton. Perjantaina lukemat ja ennusteet olivatkin tylyjä; tuuli etelän ja lounaan puolelta 9-10 m/s ja aallonkorkeus Suomenlahdella metrin luokkaa, josta sitten lauantaiksi luvattiin vielä lisää hönkää pesään; tuuli 11-14 m/s (puuskissa jopa yli 20 m/s) ja aallonkorkeus lähes 2 m lounaasta.
No, tällaiset pikkuasiat eivät haittaa sukelluskärpäsen puremia ja kun kaikki 9 matkaan lähtijää oli Agonuksella startattiin klo 19 tienoissa vesitankkauksen jälkeen kohti Öröta. Keli oli vasta nousemassa, joten päätimme samalla piipahtaa Schillerille tutkailemaan tilannetta. Vaikka tuuli jo vinkuikin melkoisesti antoi Schillersgrundet vielä riittävästi suojaa pikaiselle perjantai-illan sukellukselle, jonka jälkeen suunnattiin yöksi tuttuun ja turvalliseen Örön betoniin grillailemaan ja saunomaan.
Lauantai-aamuna sitten rauhaisa heräily ja aamiainen, jonka jälkeen ihmeteltiin laituria vastapäätä olevan pikkusaaren rantapusikossa savuavaa maastopaloa. Tämä tuntui oudolta koska osan yötä satoi kaatamalla, eikä kukaan huomannut että olisi salamoinutkaan. Ensin ajattelimme, että saarella ehkä kulotetaan tarkoituksella, mutta kun ketään ei kiikaroimalla näkynyt teimme asiasta ilmoituksen ja jonkun ajan päästä paikalle saapuikin pari vilkkuvenettä asiaa hoitelemaan. Itse suuntasimme Bärsskärenin koilisreunalle tuulen suojaan biodyykkailemaan, lounastamaan ja pohtimaan seuraavaa siirtoa.
Koska tuuli oli kääntynyt enemmän länteen päätimme suunnata Gallbyskärs uddenin itäreunalla olevalle jyrkänteelle, jossa ajattelimme väliin jäävien pikkusaarten ja luotojen antavan riittävästi suojaa sukellusten ajan. Meno oli melko heiluvaista, koska osa matkaa oli avointa etelästä tulevalle aallokolle, eikä aiottu sukelluskohdekaan loppujen lopuksi osoittautunut riittävän suojaiseksi, joten plan B ja luoteeseen Skogskäretin koiliskulmalle, jossa merikortin käyrät näyttivät mukavaa rinnettä. Eka ryhmä kävi toteamassa paikan olevan varsin OK biodyykkikohde, mutta kelin alkaessa taas entistä enemmän nousta ja aluksen keinunnan kasvaessa päätimme niin sanotusti hyvän sään aikana nostaa ankkurin ja kiertää pohjoisen kautta saarten suojassa takaisin betoniin suojaan.
Matkalla ihmettelimme kompuran suunnalta aina välillä kuuluvia ylimääräisiä kirskahduksia aluksen keinahtaessa oikealle ja kalustovastaavan kanssa pidetyn puhelinpalaverin jälkeen lisäsimme rantautumisen jälkeen hydrauliikkaan öljyä. Ilta menikin sitten tutuissa merkeissä betonissa yösukelluksen, saarikierroksen, saunan ja grillailun merkeissä.
Yöllä pahimmat tuulet laantuivat ja aaltoennustekin näytti laskevaa trendiä, joten aamulla suuntasimme taas Schillerille, jossa keikkumisesta huolimatta saimme tehtyä kunnon sukellukset. Viimeiseksi kohteeksi suuntasimme sitten Kuggskärin eteläpuolitse Kuggskärin luolalle, mutta kohteella aallokkoa oli edelleen liikaa ja siirryimmekin viereisen Kalskäretin pohjoisnurkalle. Valitettavasti vain ensimmäinen pari ehti sukeltaa, kun jostain kauempaa ulapalta saapuva vanha maininki alkoi taas keinuttaa Agonusta liikaa ja totesimme olevan aika pistää pillit pussiin ja suunnata Kasnäsiin. Sukelluskohteena paikka kuitenkin oli kuulemma hyvä biokohde.
Kaiken kaikkiaan luonto teki viikonlopun aikana parhaansa estääkseen sukeltamisen, mutta siitä huolimatta saimme kasaan ihan mukavat dyykit. Oli myös kiva todeta, että seuraan on liittynyt uusia, aktiivisia jäseniä, jotka ovat lähteneet innolla reissuille mukaan. Viikonlopun merenkulusta huolehti pääosin Uku, joka toivottavasti löytyykin jo seuraavassa kipparilistan versiossa uutena aktiivisena kipparina/reissunvetäjänä.
– Teksti Oskari Sundholm, kuvat Päivi Liuska-Kankaanpää 7.8.2022